Selän kuntoutus – Rehab gone right

Pitkästä aikaa keksin vähän aihetta mistä kirjoitella. Suurinosa, joka on jollain tapaa seuraillut mun treeni touhuja tietää, että mulla oli vähän isompia ongelmia selän kanssa. Ajattelin nyt kertoa vähän ainakin tarkemmin tapahtumien kulkua.
Kaikki alkoi 2014 Joulukuussa Suomen Cupin kisan jälkeen. Selkä tuli muutama päivä kisan jälkeen kipeeksi, jotenkin oudon tuntuiseksi. Ei varsinaisesti sattunut mutta selkää kiristi pirusti. Sinnittelin Joulun ja vuoden vaihteen yli, tein treenejä vaikka vähän tuntui. Jossain vaiheessa päätimme kuitenkin ottaa vähän kevyemmin, olin jo tehnyt A-tulosrajan yleisen sarjan EM-kisoihin, joten sinällään hätää ei ollut. SM-kisojen tietämillä tulin kipeäksi olin kolme viikkoa täydessä vuodelevossa poskiontelun tulehduksen takia. Ajattelin, että no tuleepahan samalla lepoa selälle joten eiköhän se siitä.

Lepo ei kuitenkaan tuntunut vaikuttavan positiivisesti selän kipuihin joten ajateltiin, että kenties lepo ei ole ratkaisu vaan selkää pitää jumpata vahvemmaksi. Oli vaikea uskoa, että mitään sen pahempaa olisi vialla, pystyin edelleen tekemään ihan jees romuja ja ennen EM-kisoja varsinkin tempaukset ihan sujuivat. Matka EM-kisoihin kaikkine istumisineen ei oikein tehnyt hyvää selälläni. Oltiin EM-kisoissa yhdessä Puputin Jennin kanssa ja kuten jo aiemmin oon täällä kertonut Jenni on kaiken muun hyvän lisäksi fysioterapeutti. Emme olleet Jennin kanssa ennen tätä reissua juurikaan olleet tekemisissä, mutta silti Jenni oli heti auttamassa ja koitti keksiä millä saataisiin helpotettua istumisen tuomia jumeja ja kipuja.

10954501_836399316414894_8707476918813378436_o

Kisat eivät menneet kovin hyvin, vaikka oikeastaan tekemillä kiloilla ei ollut vaikutusta sijoitukseeni, jäi yhteistulos silti pieneksi. Sain kuitenkin pidettyä kaikki ketkä piti pitää takanani. Kisojen jälkeen treenailtiin, enemmän ja vähämmän kuntoutuksen kannalta. Kesän aikana oli tosi hankalaa, selkä kipuili mutta tahtotila nostaa oli liian suuri, että olisin suostunut oikeasti lepäämään. Melkein 9kk taistelun jälkeen menin lopulta magneetti kuviin ja niistä näkyi rasitusosteopatian oireet eli suomeksi rasitusmurtuma. No, kuvio oli tuttu. Sama vamma oli takana noin 10 vuotta sitten voimistelu aikoina, tiesin, että lepoa tulee luultavasti monta kuukautta ja niinhän se menikin.

3kk totaali lepo oli aikamoinen tiputus siitä mihin oli ehtinyt jo tottua. Onneksi samaan aikaan alkoi opinnot Turun AMK:n muotoilu linjalla ja valmennukset COCO Sportilla, joten tekemistä kuitenkin oli. Kesän aikana olin jo saanut Jennistä vahvistuksen mun valmennuskuvioihin ja hän olikin suuri apu kun alettiin miettiä mitäs nyt voidaan tehdä. Tietenkin liikuntakiellon aikana ei haluttu selkää rasittaa millään tapaa, mutta loppuvaiheessa Jenni järkkäsi mulle ajan Poltteen tiloissa toimivalle fyssarille Terholle. Sieltä sain hyvän ja toimivan paketin erilaisia harjoitteita, joilla päästiin kuntoutuksen alkuun, opin kannattamaan mun keskivartalon asentoa uudelleen ja aktivoimaan tiettyjä lihaksia, jotka olivat jostain syystä laiskotelleet.

Ensimmäiset pari kuukautta mentiin täysin ilman tärähdyksiä, eli kaikki nostot tehtiin ns. samoille jaloille ja kilot tangossa olivat minimaalisia. Vaati hieman totuttelua aloittaa tempaus treeni laittamalla tankoon 2,5kg levyt eikä suoraan tankojumpan jälkeen 10-15kg levyjä. Ihan pikkusen välillä turhautti ja mietti vaan, että ei helkkari tähän pitäis saada vielä 40kiloa lisää, että oltaisiin edes lähellä aiempaa maksimia. Toisaalta, halusin itsekin ottaa varman päälle ja myös Eero ja Jenni tuki koko ajan ideaa, että mielummin liian rauhassa, kuin toisin päin.

SM-kisat läheni ja päätettiin, että voin osallistua, joskin minä en päättäisi mitä tankoon laitetaan vaan kisoihin lähdettäisiin ihan rauhassa tekemään kuusi onnistunutta nostoa ja hakemaan taas tuntumaa kilpailuun. Loppujen lopuksi en olisi itse uskaltanut sellaisia rautoja tankoon laittaa mitä SM-kisoissa tein, mutta Eero ja Jenni onneksi tiesi paremmin. SM-kisat oli ja meni, selkä oli ok ja valmentajat suunnitteli mulle pienen voimakauden, koska ensimmäinen mikä jäi vuoden 2015 alussa kun selkä tuntui kipeältä oli kyykyt. En siis kyykännyt kunnolla lähes vuoteen, koska selkä ei sitä oikein kestänyt. Nyt sitten lähdettiin rakentamaan pohjaa uudestaan.

Välillä oli tuntemuksia selässä ja niitä kuunneltiin, otettiin aina mielummin varman päälle ja lepoa. Jenni ohjeisti whatsappin kautta venytyksiä, kuntoutuksia yms. minä ja Eero läheteltiin videoita meneekö varmasti oikein. Lopulta ruvettiin tekemään myös enemmän nostoja taas. Se oli toisaalta mukavaa, mutta toisaalta todella tuskastuttavaa, kun kilot olivat niin alhaisia. Mun oli jostain syystä todella vaikea välillä nähdä, kuinka ne 50-60kilon tempaukset veisivät mitään eteenpäin, toisaalta taas tuskastutti kun ne välillä painoi niin kauheasti. Samalla päässä vielä jyskyttää, että 80kiloa on joskus tempastu. HIEMAN oli välillä henkisiä haasteita nähdä, että tästä vielä päästään eteenpäin.

Eero siis tekee mun treeniohjelmat ja hänellä oli luotto, että tää on se tie millä mennään valitin mä kuinka paljon tahansa. Nyt alan itsekin nähdä, miten laadukas tekeminen kevyemmälläkin painolla on todella tehnyt hyvää, luonut pohjaa ja vienyt mun tekniikkaa eteenpäin. Välillä täytyy vaan antaa ohjat toisten käsiin ja luottaa.

Nyt kun katson taaksepäin on viimeinen vuosi ollut aikamoista taistelua henkisesti ja kuntoutuksen myötä myös fyysisesti. On joutunut kuuntelemaan kroppaa ja vetämään hommat uusiksi moneen kertaan kun ei selkä olekaan tuntunut hyvältä. Nyt aletaan olemaan siinä vaiheessa, että uskon olevani parempi urheilija kun mitä olin ennen loukkaantumista. Ymmärrän itseäni ja kroppaani paremmin, uskallan ehkä sanoa, että myös rautaa nousee ennemmän kuin koskaan aiemmin. Matka on vielä pitkä ja luulen, että niin kauan kun nostan tai muuten urheilen, on tämä selkä-homma sellainen, jonka joudun ja haluan huomioida harjoittelussani jatkuvasti.

Toivon, että edes joku joka on joutunut loukkaantumisen takia sivuun lajinsa parista voi tätä lukiessa muistaa, että vaikka kuntoutus on hidasta ja välillä junnataan paikallaan, niin niillä pienimmilläkin asioilla on suuri merkitys. Ja koska en halua, että Eero on ainoa meidän perheessä, joka heittelee motivaatio lauseita blogi teksteihin niin tässä teillä, yhdessä mennään vahvana eteenpäin!

 

 

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s